Vaalityö on kuljettanut minut viime viikkoina toreille, kaduille ja paikallispoliittisiin someryhmiin. Se on ollut yhtä aikaa innostavaa ja intensiivistä – mutta myös sellaista, että aikaa omalle pohdiskelulle ei ole juuri jäänyt. Silti yksi ajatus on pyörinyt mielessäni jo kauan ennen kuin päätös kuntavaaleista synty: politiikassa tarvitaan enemmän empatiaa.

Politiikan inhimillistäminen

Meillä jokaisella on taipumus nähdä maailma omasta näkökulmastamme käsin. Mutta kun siirrymme yhteiskunnalliseen keskusteluun, ja varsinkin politiikkaan, tämä inhimillinen näkökulma voi kaventua. Vastapuolesta tulee karikatyyri: joku, joka “ei ymmärrä”, joka “tahallaan tekee väärin”, tai joka “ei halua hyvää”.

Mutta entä jos otamme askeleen taaksepäin ja kysymme: voisiko myös hän, jonka kanssa olen eri mieltä, todella pyrkiä hyvään – omasta näkökulmastaan käsin? Voisimmeko tunnustaa sen, että erilaiset ratkaisut kumpuavat erilaisista kokemuksista, arvoista ja tiedoista, eivät pahantahtoisuudesta?

Itse haluan uskoa tähän. Vaikka emme ole samaa mieltä, en halua nähdä poliittista vastustajaa vihollisena, vaan ihmisenä, joka haluaa rakentaa hyvää – ehkä vain eri keinoin kuin minä.

Somekulttuurin vastakkainasettelu

Tämä ei ole helppoa. Julkinen keskustelu, erityisesti somessa, ruokkii vastakkainasettelua ja viholliskuvien rakentelua. Verkon kulttuuri rohkaisee nopeatempoisiin, kärjekkäisiin kommentteihin, joihin herkästi lipsahtaa mukaan halveksuntaa tai vähättelyä.

Tällainen keskustelu harvoin jättää tilaa esimerkiksi inhimillisille virheille – vain oletukselle, että ihmisten tekemät virheet ovat osaamattomuutta tai piittaamattomuutta.

Tällaiseen on tietysti helppoa lähteä mukaan, että “nyt pistetään kovaa kovaa vastaan”. Mutta juuri silloin on tärkeää pysähtyä, ja harkita, voisiko valita toisen tien: ei ketään vastaan, vaan ihmisten puolella – myös niiden, joiden kanssa olen eri mieltä.

Miten itse haluan toimia?

Empatia politiikassa ei tarkoita mielipiteiden pehmentämistä tai konfliktien välttelyä. Se ei myöskään tarkoita jotakin ailahtelua omien tunteiden vallassa tai fiilispohjalta päättämistä. Se tarkoittaa, että kuuntelemme toisiamme aidosti, emme vain odottaen omaa vuoroamme puhua. Se tarkoittaa, että annamme tilaa toisen kokemukselle – vaikka se poikkeaisi omastamme. Se tarkoittaa kuuntelua ymmärtääksemme muita.

Tämä on minulle tärkeää, vaikka en itsekään aina siinä onnistu. Empatia on harjoitus, ei saavutettu tila. Haluan rakentaa politiikkaa, jossa voidaan olla jyrkästikin eri mieltä – ja silti säilyttää kunnioitus ja ihmisyys. Sillä politiikka ei saa olla peli, jossa on voittajia ja häviäjiä. Se on yhteinen yritys ratkaista asioita yhdessä.

Ennakkoäänestys kuntavaaleissa on 2.-8.4.2025. Minua voi äänestää Järvenpäässä numerolla 215.